Suomen osuus koko maailman hiilidioksidipäästöistä on olemattoman pieni. Turvetuotanto on merkittävä työllistäjä Suomessa niin suoraan kuin sidosryhmien kautta. Kaikki maakunnissa olevat työpaikat ovat elintärkeitä kansantaloudelle. Energiantuotannossa turpeen korvaavan biomassan määrä on valtava. Sen lämpöarvo on turvetta heikompi. Korvike tuodaan ulkomailta, omia varantoja ei ole. Hakerekkarallista aiheutuva ekologinen rasite on suuri ja raha virtaa ulkomaille.
Lämpölaitosten kattilat on suunniteltu turpeen seospolttoa varten. Turpeen uupuessa biomassan sekaan tarvitaan rikkiä, jotta kattilat eivät syövy. Tarvittava rikki tuodaan ulkomailta raskaan polttoöljyn rahtialuksilla.
2000-luvulla Suomen poliittisessa pelissä energiaturpeen status päätettiin arvalla uusiutumattomaksi. Parhaillaan kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen turpeen vuosittaisen kasvun muuttamisesta uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Muutoksella jäisivät päästökaupan miljardit kotimaahan.
Suomalaiset innovaatiot kasvu- ja kuiviketurpeen käytössä ovat ainutlaatuisia kansanterveyttä edistäviä ja vuosien kehittelyn tuloksia. Tuotantoeläimet ovat terveitä. Kasvihuonevihannesten keskisadot ovat suuria ja vesijalanjäljet pieniä. Kasvuturvetta on riittänyt vientituloiksi asti.
Vihreät vaativat ruoankulutuksen olevan kasvispainotteisempaa ja ylipäätään maatalouden ohjautuvan ekologisempaan suuntaan – kestävään lähiruokaan. Kotimaisen kasvu- ja kuiviketurpeen alasajo keskustan tukemana on täysin päinvastainen teko.
Uusiutuvan energiateknologian kehitystä ei pidä vastustaa, mutta ennen kotimaisen energian ja ruoan huoltovarmuuden alasajoa, täytyy seuraukset laskea kansanterveys, verotulot, BKT ja globaalitason ympäristövaikutukset huomioiden. Perusteluksi ei riitä lämpölaitoksen piipun päästä mitatut hiilidioksidiekvivalentit, se ei ole kestävää vihreätä siirtymää.
Maria Rautanen
DI, Pori
