Turvetuotanto kuuluu Satakuntaan

Turvetuotanto on merkittävä työllistäjä Satakunnassa niin suoraan kuin sidosryhmien kautta. Erityisesti Pohjois-Satakunnassa alueen turvevarat ovat hyvät ja työllisyysnäkymät tältä osin kannustavat. Kaikki maakunnan työpaikat ovat elintärkeitä alueen taloudelle.

Suomen turpeen osuus maailman fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöistä on hyvin pieni. Energiantuotannossa turpeen korvaavan biomassan määrä on valtava. Kaikki korvike tuodaan ulkomailta, koska omia varantoja siihen ei ole. Hakerekkarallista aiheutuva ekologinen rasite on suuri, lisäksi raha virtaa ulkomaille.

Suomen soista vain noin puolta prosenttia käytetään turvetuotantoon. Turvesuot uusiutuvat ajan kanssa ja niitä voidaan ennallistaa. Ruotsissa ja Norjassa turpeen status on muutettu uusituvaksi. Suomessa kerätään parasta aikaa nimiä kansalaisaloitteeseen turpeen vuosittaisen kasvun muuttamisesta uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Muutoksella jäisivät päästökaupan eurot kotimaahan. 2000-luvulla Suomen poliittisessa pelissä energiaturpeen status päätettiin arvalla uusiutumattomaksi todellisen äänestystuloksen mennessä tasan.

Suomalaiset innovaatiot kasvu- ja kuiviketurpeen käytössä ovat ainutlaatuisia, kansanterveyttä edistäviä ja vuosien kehittelyn tuloksia. Kasvuturvetta on riittänyt vientituloiksi asti. 90% kasvihuoneviljelijöistä on kertonut lopettavansa tuotantonsa turpeen alasajon myötä.

Vihreät vaativat ruoankulutuksen olevan kasvispainotteisempaa ja ylipäätään maatalouden ohjautuvan ekologisempaan suuntaan – kestävään lähiruokaan. Kotimaisen kasvu- ja kuiviketurpeen alasajo keskustapuolueen tukemana on täysin päinvastainen teko.

Uusiutuvan energiateknologian kehitystä ei pidä vastustaa, mutta ennen kotimaisen energian ja ruoan huoltovarmuuden alasajoa, tulee seuraukset laskea kansanterveys, verotulot, BKT ja globaalitason ympäristövaikutukset huomioiden. Perusteluksi ei riitä piipun päästä mitatut CO2 e/a-luvut, se ei ole kestävää vihreätä siirtymää.

Maria Rautanen

Vastaa